keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Onnea Lukas kulta rakas <3

Tasan vuosi sitten en tiennyt maailman menosta mitään ja ajantaju oli ihan kankaalla. Tasan vuosi sitten maailmani täytti ihmeiden ihme.
Ajatuksia on vaikea pukea sanoiksi.

Toki joka päivä ajattelen että on tämä ihmeellistä. Ensin hedelmöitetään, sitten nainen kantaa ihmistä mahassaan ja synnyttää hänet. Ja rakkaus on jo niin vahvaa vaikka toista ei tunne.

Vuosi on opettanut paljon! Kärsivällisyyttä, olen kasvanut henkisesti hurjasti. Arvomaailmani on muuttunut täysin ja nautin nyt todella paljon asioista, joita pari vuotta sitten en edes ajatellu.
Toki vuoteen on kuulunut hampaiden kiristämistä, 10 laskemista, harmaita hiuksia, pukluja paidalla, pissaa housuilla, unettomia öitä, tummia silmäpusseja ja kaikkea mahdollista, mutta silti niin paljon kaikkea hyvää ettei mikään edellä mainituista haittaa.

Kiitos että olen saanut elämääni jotain noin ihanaa, sinut pikku Lukas <3

  
Minulta kyseltiin Lukaksen taitoja ja nyt 1 vuotissynttäreiden kunniaksi voinkin ne tähän luetella.

- Taputtaa käsiään (taputtaa myös kun joku laulaa "taputan, taputan, käsilläni taputan"
- Menee konttausasentoon ja konttaa muutaman askeleen
- ryömii ja LUJAA
- Nousee tukea vasten seisomaan sekä kävelee tuen kanssa
- Näyttää lampun
- Sanoo koiramme nimen
- Tietää kuka on äiti, kuka isi
- Seuraa, jos sanon "mennään" tai "tule"
- Tietää ettei tissiä saa purra, mutta tekee sitä silti
- Olemme opetelleet "kiitos" ja "ole hyvä". Tarjoaa minulle leluaan ja vastaan kiitos, jolloin Lukas puhuu jotain omaa ja tarkoittaa tällä varmaankin "ole hyvä". Sama toistepäin, tarjoan lelua ja sanoo jotain ja vastaan siihen ole hyvä
- Pinsettiote on hyvä
- Juo oikeastaan vallan pillillä tai normaalisti mukista, iso poika
- Lempi leikki on pallon heittely sekä se, kun Lukas menee nurkan taakse ja kuikuilee sieltä minua.

Tänää lähdettiin hakemaan Lukakselle haalaria kun kaikki mitä meillä on, on niin tuskastuttavan hiostavia. Autossa lämpötila on överisti yli, ilmastointi onneksi mennään pian täyttämään. Tällaisella asulla olin liikkeellä. Ensi epäröin jakun laittoa, en tuntenut sitä omaksi, mutta onneksi pistin ja alan tästä lähtien  käyttää useamminkin :)


Käytiin American Dineris syömässä.

 

Ostin I:lle syntymäpäivälahjan ennakkoon, valkoiset conssit ja alempana joku kuva menneiltä päiviltä.


 
 
  

perjantai 3. toukokuuta 2013

Kaikkea 5 punnalla

http://everything5pounds.com/

Äitini linkitti sivuston minulle, vaikka sanoin ettei tuollaisia saa näyttää nyt kun Lukaksen synttäritkin on tulossa ja rahaa menee niihin. En kuitenkaan pystynyt vastustamaan kiusausta ja tein tilauksen, tosin maltillisesti tilasin 4 kengät.
Eilen sain firmalta sähköpostia etteivät he pysty toimittamaan yhtä kenkäparia, koska ne ovat loppuneet mutta summa on hyvitetty tililleni.
Tänää postipate toi mulle lapun, että tilaus on noudettavissa postista.





  
Aah rakkautta <3 Oon kyllä tyytyväinen firman toimintaan ja kenkiin. Suosittelen.
(anteeksi kännykkälaatua)

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Hammaslääkäri

Puran taas asioita..

Otsikon teksti on yks mun peloista. Tai en itse hammaslääkäriä pelkää, mutten silti osaa selittää että mikä siinä niin kauhistuttaa. Kuitenkin se saa käteni hikoilemaan ja puheeni änkyttämään. Kavereille voin vielä asiasta puhua rennosti, mutta sitten kun aikaa pitäisi alkaa varaamaan niin asia mutkistuu toden teolla.

Kaikki alkoi vähän ennenkuin täytin 18v. Menin hammaslääkäriin ja siellähän sitten tuomio tuli, elämäni ensimmäiset 5 (??) reikää. Ikinä ennen ei ole reikiä ollut. Niitä sitten paikkailtiin tiuhaan tahtiin että saataisiin kaikki kuntoon ennenkuin täytän 18v. Valituksia myös tuli kuinka huonosti hoidan hampaitani kun noin monta reikää oli tullut, vaikka ne tosiaan oli ekat reiät. Tästä jotekin "traumasoiduin" ja oon pihdannu lääkäriin menoa tähän päivään asti.
Huomenna tulee muutos, kiitos äitini joka tukee minua.

En käynyt raskauden aikana tarkistuttamassa, vaikka olisi pitänyt ja se olisi ollut ilmainen. Tyhmä mikä tyhmä. Raskauden loppuvaiheessa hampaani irtisanoivat yhteistyön kanssani. En halua edes tietää tilannetta suussani ja aion kertoa tämän myös lääkärissä. Kun antaa vaan ajan, niin riittää mulle. Ei tarvitse kertoa mitä silloin tehdään tai millaisessa kunnossa mikäkin hammas on.

Noniin, nyt oon saanut sen ulos itsestäni. Kauan siihen meni, mutta nyt voin kohdata pelkoni. Nolottaa, että aikuinen, ÄITI ihminen on tällainen vellihousu. 

Onko teillä hammaslääkäri pelkoa?

Ps. Hengailen instagramissa nickillä emm12

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

kuulumisia

Aloitetaan viime postaukseen liittyen.. mummuni nukkui aamulla 16.4 pois. 2 Viikon päästä hautajaiset. Oloni on nyt hyvä, tietää että hänen on hyvä olla <3

Lukaksen 1 v synttärit lähestyy kovaa vauhtia. Oon miettinyt niitä pääni puhki, mutta nyt pitäis olla aika valmiit suunnitelmat. Mitä tällaiselle 1 vuotiaalle ostaa lahjaksi? minä ostan duploja mutten osaa vastata muille mitään kysyttäessä. Vaatteita, rahaa? lelujakaan ei tarvita kun ei niillä leikitä vielä kunnolla (Lukas tykkää muutenkin kaikesta yksinkertaisesta, kuten kauhoista, pilttipurkin kansista yms)
Mitä te olette ostaneet 1 v täyttävälle lahjaksi?

Pohdin myös sitä, että onko hautajaiset ja synttärit liian pienellä aikavälillä? synttärit ovat vain viikon hautajaisten jälkeen, mutta mielestäni surun keskelle on hyvä tuoda jotain iloakin. 
No onneksi on hetki aikaa vielä suunnitella.

Tänää herättiin tukkoisina Lukaksen kanssa. Puuh toivottavasti menee ohi nopeasti. Pakko oli silti nokka tunkea pihalle, kun torilla järjestettiin markkinat.




Ihanaa ettei tarvi itse enää kerrospukeutua vaan voi heittää tossut jalkaan ja nahkatakin päälle. Vaan vielä ihanempaa on, ette vauvaa tarvi topata toppapuluun ja vuorata peitoilla. Huomaa heti ettei Lukaskaan hermostu yhtä helposti pukemisesta kuin talvella. 

Lopuks vielä muutama kuva.






Ps. Sorge jorget mahdollisista kirjoitusvirheistä. En jaksa tarkistaa, kännykällä siis tääl bloggaile. (Vaikka uusi kamerakin ostettiin, niin eipä sitä mukana muista kantaa)

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Mietin muutamaan otteeseen kirjoitanko tätä tänne, mutta enhän mitään siinä menetä vaikka kirjoitan.. Olotilani on tällä hetkellä hyvin surullinen ja alakuloinen, joten tekstin mahdollinen sekavuus johtuu siitä.

Lukaksen isoisomummu on tällä hetkellä saattohoidossa. Vähän Lukaksen syntymän jälkeen mummuni kaatui ja mursi käden. Tästä alamäki alkoi. Seurasi sairaalassa ramppausta ja lisää kaatumisia.
Asui kuitenkin kotonaan aina sairaalajaksojen välissä.
1kk sitten kuitenkin kunto romahti kunnolla ja joutui osastolle. Kävin katsomassa häntä silloin tällöin, luulin että mummu palaisi vielä kotiin. Luulin väärin.
Vielä viime lauantaina mummu istui ja jutteli, tosin en ollut silloin paikalla koska lähdimme poriin. Olisi pitänyt olla. 
Maanantaina iltapäivällä ei sanoja enää löytynyt kun sairaalaan menin ja makasi vain sängyssään silmät kiinni, välillä heräten ja hymyillen, vaipuen kuitenkin pian taas uneen.
Joka päivä olen siitä asti käynyt häntä katsomassa.
Ne pienet heräämisen vähenevät päivä päivältä.

Miten ahdistuneeksi itseni tunnenkaan? Hengityskin salpaantuu pahasta olosta. Tottakai surun ruokkiminen kuuluu asiaa ja olen viettänyt muistorunojen kanssa aikaani enemmän kuin koskaan, onhan hän ensimmäinen sukulainen jonka joudun kohta saattelemaan Taivaan Isän luokse.

Kuoleman lähellä ihmisen haurauden ja elämän lyhkäsyyden näkee. Asia on nyt konkretisoitunut minulle kunnolla, me emme ole oikeasti ikuisesti nuoria emmekä elä kuin hetken. 
Tunnen oloni niin hirveäksi, etten käynyt mummun luona vaikkapa joka päivä, koska ei asunut kuin 2km päässä. Miksen arvostanut oikeasti hänen rakkaudella kutomiaan sukkia? Minua vain ärsytti kun hän niitä tuputti, vaikka oikeasti ne ovat olleet parhaita sukkia jalassa mitä olen koskaan pitänyt. Miksen sanonut hänelle rakastavani häntä? Silloin kun hän sen vielä ymmärsi.. Miksen tehnyt montaa muutakin asiaa, vaikka tiesin että hän on jo todella vanha eikä ole keskuudessamme välttämättä kauan (96 vuotias). Miksen?

Turhaanhan minä itseäni syyllistän mutta se kuuluu tähän surun ja kuoleman käsittelyyn, ainakin minulla.

Nyt emme voi kuin odottaa milloin mummu päättää elämän täällä ja siirtyy pois. Tämä on ehkä pahin vaihe, koska vaikka tiedän pois menon tulevan kohta, niin silti sitä jotenkin kuvittelee ettei se välttämättä tule ja mummu tervehtyy. Toivottavasti mummulla olisi pian hyvä olla <3

Palailen blogin pariin kun energia siihen riittää, tämänkin kirjoitin vain siksi että tekee hyvää kirjoittaa ajatuksiaan johonkin.

Mummu<3


sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Matkakuumetta

Oon potenut jo jonkun aikaa matkakuumetta. I on vähän väliä katsellut matkoja ja nyt näyttäis siltä, että heinäkussa mentäisiin taas ulkomaille. Käytiin Turkissa vuonna 2011 ja rakastuin siihen ihan täysin. En jaksa enää odottaa että päästään tilaa liput.
Nyt voin alkaa jo suunnittelemaan matkaa, sillä Lukas tulee mukaan ja se on varmasti niin erilaista matkustaa silloin 1v2kk ikäisen kanssa.

Tässä muutama kuva viime reissulta ja yks uudempi kuva Lukaksesta. Pikku Herra täyttääkin huomenna jo 11kk !








maanantai 1. huhtikuuta 2013

Hengissä!

eli juu, hengissä ollaan. Koitan hakea uudestaan inspistä tähän blogiin, se on ollut nyt vähän hakuteillä. Mutta en ole siis lopettanut :)